Soanlahti

Niistä pellervolaisista osuuskaupoista, jotka ulkopuolella Viipurin piirin jäivät luovutetulle alueelle, oli otsikossa mainittu yksi. Sen vaiheista olemme hankkineet seuraavia tietoja.

Liike perustettiin marrraskuun 5 p:nä v. 1916 ja merkittiin kaupparekisteriin 3. 12. samana vuonna Soanlahden Osuuskauppa r.l. nimisenä. Osuusmaksun suuruus oli 20 mk ja lisämaksuvelvollisuus 200 mk. 

Ensimmäinen hallitus: puheenjohtaja Vasili Aarnio, varapuheenjohtaja Oskar Ehrnrooth sekä jäsenet Ivan Muhonen, Juho Nissinen, Olli Suhonen, Stephan Kipronen ja Konsta Aikonen. Varajäsenet: Väinö Snellman, Antti Tanskanen ja Juho Kauppi. Ensimmäiseksi liikkeenhoitajaksi valittiin Adolf Suomalainen. 

Osuuskaupalle ostettiin oma talo kirkonkylästä keskeiseltä paikalta ja maksettiin siitä 15 000 mk. Siinä alettiin toiminta 148 jäsenen kannatuksen varassa toukokuun 1 p:nä1917. Jäsenistä oli 98 maanviljelijää. Kun omia pääomia ei ollut, oli Soanlahden säästöpankista otettava 30 000 mk suuruinen laina. Lähin rautatieasema oli Värtsilä ja laivalaituri Soanlahti.

Alkuaikoina sattui pieniä vastoinkäymisiä. Liikkeenhoitaja Suomalainen, joka tuli Simpeleen Osuuskaupasta, erosi pian ja toimeen valittiin Hannes Riikonen. Lisäksi oli ikävällä todettava, että eräät hallituksen jäsenet puuhailivat takanapäin paikkakunnalle työväen osuuskaupan myyrnälää ja näin kaivoivat pois maata yhteisen yrityksen alta. Eteenpäin kuitenkin päästiin ja alkuvaikeudet voitettiin. Syyskuun p:nä 1918 avattiin myymälä Suistamolla ja niin lisättiin toimipaikkojen lukua, joten niitä v. 1920 helmikuussa oli jo 4. Myymälöistä sijaitsi 3 Suistamolla ja 1 Soanlahdella.

Kun toiminta näin laajeni myös Suistamolle, otettiin v. 1921 käytäntöön uudet säännöt ja uusi toiminimi Soanlahden ja Suistamon Osuuskauppa r.l. Näiden sääntöjen mukaan tuli valittavaksi asioita hoitamaan hallintoneuvosto ja johtokunta. Ensimmäiseksi hallintoneuvoston puheenjohtajaksi tuli Olli Suhonen. Vuoden 1924 lopussa oli toiminnassa pääliike Soanlahden kirkonkylässä sekä sivumyymälät Jalovaarassa, Alatussa, Suistamolla ja Lehtomäessä.

Liikenteen ja tavarankuljetusten takia muutettiin toiminnan keskus v. 1926 Soanlahden 

kirkolta Alatun asemalle. Seuraavana vuonna avattiin myymälä myös Leppäsyrjässä. Kauton myymälä ja aseman varasto perustettiin v. 1930. Tällöin tuli hallintoneuvoston puheenjohtajaksi Olli Suhosen tilalle Antti Kinnarinen.

Toimitusjohtajat vaihtuivat näinä vuosina usein. Hannes Riikosen tilalle tuli v. 1926 Pekka Räty. Häntä seurasi muutaman kuukauden perastä Adolf Suomalainen uudelleen. Vasta v. 1932 saatiin Otto Pyykösestä pitempiaikainen mies tälle paikalle. Tiheä johtajien vaihtuminen vaikutti haitallisesti liikkeen kehitykseen.

Uusia myyntipaikkoja avattiin 1930-luvulla mm. Kiekualle 1932 ja Loimolaan 1. 3. 1933. Vuoden 1938 päättyessä oli toimipaikkoja 11, nim. Soanlahdella, Alatussa, Suistamolla, Koitossa, Lehtomäessä, Leppäsyrjässä, Jalovaarassa, Kaatiossa, Kirkkolahdessa ja Alalammilla. Lisäksi oli yksi kahvila.Jäsenmääriä ja myyntejä muutamilta vuosilta :

                  Jäsenkunta vaihteli ensimmäisen enen vuotta 150—300 välillä. V. 1920 oli     

                  osuuskunnassa jäseniä 339, sitten viisivuotiskausittain, v. 1925 283, v. 1930 588, v.1935 589, v. 1938 

                   861 ja v. 1939 959.    

                 Myynnit v. 1917 270756mk, v. 1920 2 123 718mk, v. 1925 3469 175 mk, v. 1930 5 626 577 mk,                   

                    v.1935 5 004 726 mk, v. 1938 6851 801 mk ja v. 1939 8068 216 mk

Liikkeen harjoittamassa myyntitoiminnassa esitti pääosaa kulutustavara, sillä alueella eleli huomattavasti metsätyömaiden työväestöä. Maataloudet olivat yksinomaan pienviljelyksiä. Kuitenkin ne sotia edeltäneinä vuosina pystyivät tuottamaan jonkin verran myös myyntiä varten.

Molemmissa sodissa jouduttiin Soanlahden ja Suistamon Osuuskaupassa seuraamaan sodan ääniä melko läheltä. Olivathan Suojärvi, Kollaa, Käsnäselkä, Uomaa ym. taistelupaikat ainoastaan muutaman kymmenen km:n etäisyydessä. Siitä huolimatta liikkeen toiminta jatkui sodan ajan miltei keskeytymättä. Leppäsyrjän myymälä oli sotilasviranomaisten määräyksestä 15. 12. —39 suljettava. Talo nim. tarvittiin sotilasmajoitukseen. Kaation myymälä lopetettiin vuoden viimeisenä päivänä. Sinne oli tavarankuljetusmatka silloisissa oloissa hevospelillä (autot olivat sodassa) liian pitkä, n. 35 km. Sitä paitsi oli toimihenkilöistä ankara puute. Alussa sota ei suuresti häirinnyt liiketoimintaa. 26. 1. —40 pommitettiin Alattua, mutta ilman suurempia vahinkoja. Helmikuun 20 p:stä alkaen jatkuivat pommitukset yötä päivää ja 29. 2. pommitus oli pahin. Liikkeen toimipaikat kärsivät suuria vahinkoja. Kuitenkin jatkettiin myymälöiden aukipitämistä.

Maaliskuun 15 p:nä saatiin lähtömääräys. Tavaravarastoja oli valmiiksi pakattuina asemalaiturilla odottamassa kyytiä, mutta ne olivat vähällä jäädä siihen. Vasta 18. 3. tuli tyhjiä vaunuja ja miehiä, ja isolla joukolla lastattiin tavarat vaunuihin. Osa tavaroista löytyi kesällä, mikä mistäkin. Pääosa niistä saapui Joensuuhun, missä ne purettiin sikäläisen SOK :n varastoon ja myytiin piirin osuuskaupoille.

Liike omisti toimialueellaan 9 myymälärakennusta, niistä 2 taloa omilla tonteilla, 23,8 ha metsäpalstan, niittypalstan Suistamon Jalovaarassa. Korvausvaatimus oli 2 196 000 mk.

Takaisin mentäessä v. 1941 havaittiin myymälärakennukset suurimmaksi osaksi tuhotuiksi, Soanlahden, Alatun ja Niinisyrjän kokonaan. Kalustot oli kaikista joko viety pois tai rikottu. Suistamon kk:n myymälä oli sotilaskäytössä kauan, eikä sitä luovutettu omistajille. Ensiksi avattiin Leppäsyrjän, Jalovaaran ja Soanlahden kk:n myymälät tilapäishuoneissa. Liikkeen toimitusjohtajaksi tuli 19-9. —41 Eino Ikonen. V :n 1941 päättyessä oli 4 myyntipaikkaa jo auki ja niiden yhteinen myynti 1 007 855 mk. Vuoden 1942 aikana suoritettiin paljon jälleenrakennustyötä. Osuuskauppa osti saamillaan lahjavaroilla halkaisusirkkelin, joka oli varsin tarpeellinen. Vuoden loppuun mennessä oli saatu avatuksi 7 myymälää, myynnin ollessa yhteensä 6 861391 mk. Osuuskunnan jäsenmäärä oli 977. Seuraavan vuoden 1943 myynti, myyntipaikkojen ollessa edelleen 7, oli 8 742 121 mk. Liike suunnitteli viljavaraston rakentamista Alattuun, sai rakennusluvankin, mutta rakentamaan ei ennätetty ryhtyä.

               Tarkemmat tiedot toisesta evakuoinnista puuttuv

               Vuosina 1939—40 suoritettujen sotatoimien takia menetetty liikkeen     omaisuus oli :

Yht. mk 2 346 194 : —

Yhteenveto.

Todelliset varat 1 510 624 : Menetetyt varat 2 346 194 : 3 856 818:

Lähde: Pellervolaiset Osuuskaupat menetetyssä Karjalassa s.361-363 Martti Väntilä. Helsinki 1951. Pellervoseura.