Soanlahti

Sankarihautausmaa.
Kuva: RV  

Kirkon muistoristin pystytys.
Kuva: R.Määttänen.

Uusi Suometar 15.9.1879 nro 110

Soanlahdelta. Täällä on rukoushuone, jossa pitäjämme papit käyvät 6 kertaa vuodessa pitämässä jumalanpalvelusta, joka nyt viime aikoina on vuodattanut runsaasti sivistystä ja valoa, ei ainoastaan tässä kylässä, vaan ympärillämme olevissa muissakin paikkakunnissa, joista virtaa ihmisiä joukoittain kuulemaan nykyisen nuoren pastorimme syvästi liikuttavia saarnoja, joista saavat runsaasti kuolematomille sieluillensa lohdutusta. Vaan mitäs se auttaa, kuin jalo-viinan tulva on nopea virta, joka tuopi soraa ja roskaa nuorien oraiden yli. Niin kuin lukija tietää, Suomen valtio muutamia vuosia takaperin lunasti tämänkin kylän, joka oli ennen lahjoitusmaana. Nytkin vielä ovat maat jakamatta: metsämaita viljellään yhteisenä, ken enemmän kerkiää. On ainoastaan metsänvartija, jonka on virkatoimenaan pitänyt holhoa metsiä kaikenlaisilta turmeluksilta. Keväällä senkin virkatoimista tehtiin valitus kruununvoudille. – Kylässämme on sekasin Kreikan ja Lutherin uskovaisia asukkaita. Taloja on joku sata jokseenkin tiheästi avaralla selänteellä. Tie on pitkin kylän selkää, jonka vieressä on kreikkalaisten hautausmaa, jossa on paikoin kyynärä ja toisin paikoin puoli kyynärää korkealta multaa, pohjasta kallio, jonka tähden usein kesän aikana nousee hautausmaasta paha haju sivuitse tulevalle, kun eivät saa syvempiä hautoja. Oikea käsi.